Liikunta juuri ennen uuden asian opettelua tehostaa muistin toimintaa

Loprinzi ja kumppanit julkaisivat Missisipin yliopistossa vuonna 2020 tutkimuksen, jonka tarkoituksena oli selvittää sitä, onko liikunnalla sellaisia välittömiä vaikutuksia, joiden avulla voidaan lievittää nk. retroaktiivista interferenssia eli sellaista ilmiötä, jossa uuden tiedon opettelu häiritsee aiemmin esitetyn tiedon muistamista. Tutkijat esittivät hypoteesin, jonka mukaan vain hieman ennen muistitehtävää suoritetulla liikunnalla on suotuisia vaikutuksia aiemman tiedon muistamiseen eli liikunnalla olisi retroaktiivista interferenssia lieventävä vaikutus.

Hypoteesin testaamiseen tutkijat hyödynsivät kolmea erilaista koeasetelmaa, joissa liikunnan intensiteettiä (reipas kävely vs. hölkkä) hieman muunneltiin. Tutkittavat koostuivat nuorista miehistä ja naisista (n=112). Ensimmäisessä koeasetelmassa verrattiin kahta ryhmää, joista toinen (koeryhmä, n=22) käveli aluksi juoksumatolla 15 minuuttia reipasta kävelyä, minkä jälkeen he lepäsivät istuen 5 minuuttia ennen muistitehtävän suorittamista. Toinen ryhmistä oli nk. kontrolliryhmä (n=22), jossa tutkittavat ainoastaan istuivat saman ajan eli yhteensä 20 minuuttia ennen muistitehtävän suorittamista. Toisessa koeasetelmassa liikunnan intensiteettiä selvästi nostettiin. Tässä asetelmassa toinen ryhmä (koeryhmä, n=22) hölkkäsi juoksumatolla yhteensä 15 minuuttia sellaisella kuormittavuuden tasolla, että sydämen syke ja hengitystaajuus selvästi nousivat. Hölkän jälkeen he istuivat 5 minuuttia ennen muistitehtävän suorittamista. Kontrolliryhmän (n=22) protokolla oli tässä asetelmassa täysin sama kuin ensimmäisessä koeasetelmassa. Kolmannessa kokeessa taas käytettiin nk. koehenkilöiden sisäistä koeasetelmaa eli siinä yksi ja sama ryhmä (n=24) suoritti muistitehtävän kaksi kertaa. Ensiksi he suorittivat muistitehtävän 20 minuutin istumisen jälkeen. Myöhemmin he suorittivat samanlaisen reippaan 15 minuutin kävelyn ja 5 minuutin istumisen kuin tutkittavat ensimmäisessä koeasetelmassa tekivät, ja tämän jälkeen osallistuivat muistitehtävään. Kaikissa kolmessa koeasetelmassa muistitehtävänä käytettiin Rey Auditory Verbal Learning-testiä, joka mittaa episodista muistia ja jossa tutkittavan tulee muistaa hänelle lueteltuja sanalistan sanoja.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että kaikissa kolmessa asetelmassa liikunta lievensi retroaktiivista interferenssiä eli tutkittavat suoriutuivat paremmin heille tehdystä muistitehtävästä silloin, kun tehtävää oli edeltänyt kävelymatolla suoritettua liikuntaa. Suotuisat muutokset eivät kuitenkaan olleet tilastollisesti merkitseviä, joskin ensimmäisessä (p= 0,08) ja toisessa asetelmassa (p=0,11) tulokset pääsivät lähelle tilastollisesti merkitsevää raja-arvoa. Kolmannessa koeasetelmassa näin ei kuitenkaan ollut (p=0,33). Huomioitavaa kuitenkin on, että kaikkien kolmen asetelman yhdistetty efektikoko oli tilastollisesti merkitsevä (p= 0,01; luottamusväli -0,64 – -0,06).

Tutkijat huomauttavat, että tämän tutkimuksen keskeisenä rajoitteena voidaan pitää sitä, että otosjoukko oli sekä suhteellisen pieni että heterogeeninen, mikä heikentää tutkimuksen yleistettävyyttä. Tutkijat pitävät tutkimuksen vahvuuksina mm. sitä, että tutkimusaihe itsessään oli hyvin ainutlaatuinen (ottaen heidän mukaansa huomioon sen, kuinka vähän liikunnan vaikutusta retroaktiiviseen interferenssiin on aiemmin tutkittu) sekä sellaisia seikkoja, kuten hyvin suunniteltua koeasetelmaa ja kolmen eri koeasetelman tuloksien yhdistämistä kokonaistuloksiksi.

Tutkijat pitävät tutkimuksen tuloksia tärkeinä, sillä ne tuovat lisätietoa aivojen ja erityisen mustin toiminnasta. He korostavat, että episodisen muistin toiminta on tärkeä osa päivittäistä toimintakykyä ja siksi onkin tärkeää tunnistaa niitä asioita, kuten liikunta, joilla episodisen muistin toimintakykyä voidaan ylläpitää ja jopa tehostaa. Tutkijoiden pääviesti kuuluu, että tutkimuksen tulosten pohjalta terveydenalan ammattilaisten tulisi kannustaa ihmisiä liikkumaan, jolloin kognitiivista kyvykkyyttä voidaan tehostaa. Liikuntaa, kuten lyhyttä kävelysessiota, voitaisi heidän mukaansa hyödyntää erityisesti silloin, kun uutta asiaa aiotaan opetella, sillä tulosten valossa kävely sekä auttaa informaation muistiin painamisessa että sen mielessä pitämisessä.

Tutkijoilta kysyisin kahta asiaa, joita he eivät tutkimusartikkelissa käsitelleet laisinkaan. Ensiksi haluaisin kuulla heidän hypoteesinsa siihen, että voisiko muistitehtävän suorittaminen/sanalistan opettelu liikunnan aikana tehostaa muistin toimintaa. Toiseksi haluaisin tietää heidän näkemyksensä siitä, että miten liikunnan intensiteetti vaikuttaa episodisen muistin toimintaan, sillä tämän tutkimuksen perusteella eroja kävelyn ja hölkän välillä ei muistitehtävästä suoriutumisesta löydetty.

LÄHDE: Loprinzi, P. D., Frith, E., & Crawford, L. 2020. The Effects of Acute Exercise on Retroactive Memory Interference. American Journal of Health Promotion, 34(1), 25-31.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *